Sieltä pensaan takaa hän vielä pihaan päin pilkisteli. Äiti näkyi tulevan tuvan perään ja katseli ja huhuili, mutta kun ei mitään kuulunut, meni taas pihan puolelle.
Pekka läksi vesakkoon päin tallustelemaan. Siellä oli naurishalme pellon aitavarressa ja Pekka pujoittihe aidan raosta sisäpuolelle. Käänteli siellä pieniä kaaliksen alkuja, mutta kun niiden juurissa ei ollut kynnelle kykeneviä, täytyi taas hiipiä pois samasta raosta, josta oli tultukin.
Alkoi ruveta tuntumaan vähän vilulle märässä paidassa ja lepikon vilvennossa, täytyi väistäytyä ahon laiteelle. Siinä heittäytyi Pekka syrjälleen pehmosen sammalmättään kupeeseen ja antoi päiväpaisteen hellittää kylmettyneeseen ruumiiseen. Kovin tulisesti se päivä paistoikin, tahtoi ihan polttamaan työnnätellä. Äiti oli sanonut sateen edellä päivän niin kovin tulisesti hellittävän.
Aurinko alkoi jo illan puolelle kallistua. Pitkin lepikon rintaa ensin laittautui paistamaan ja sitten rupesi vaipumaan leppien suojaan. Leppien pimennot pitenivät pitenemistään.
Nälkä alkoi jo Pekan vatsaa väännellä. Kotiin teki mieli lähtemään, mutta ei tahtonut uskaltaa.
Idästä päin oli jo jonkun aikaa pieniä pilven hapeneita tulla hassottanut, mutta nyt sieltä jo rupesi kuulumaan ukkosen ryskettäkin ja musta pilven pakkula alkoi hivelläidä sinitaivaan rannikolle. Yhä ylemmäksi kohosi pilvi ja yhä vaisummasti ilma järähteli. Viimein alkoi jo pisareita ripsehtiä ja seassa pudota muksahteli isoja rakeen mokkareita.
Pekka kuulosti ensin oven takana ja uskalsi sitä sitten vähän raottaa. Äiti näkyi voitaleipää popsivan pöydän takana ja sisään se vetäytyi Pekkakin kun oli kerran näyttäytynyt.
Äiti näytti hyvin vihaiselta. Ensin sillä lailla parkuu ja sitten vielä lähtee pakoon pökäsemään! Ensimmäisen synnin olisi ehkä antanut anteeksi, mutta toista ei kuulunut käyvän antaminen millään ehdolla.
Pekka itki ja rukoili. Meni ihan äidin eteen ja hypisteli nöyrästi äidin röijyn helmaa, jos sitten paremmin heltyisi.
Äiti käski vain olla voivottelematta ja hakea vitsa valmiiksi. Vai aina tässä vain anteeksi!
-- Ettekös sitten piiskaa, jos haen vitsan valmiiksi, -- kysyi Pekka vähän toiveekkaampana. Ennenkin oli tullut armo, kun oli hakenut vitsan valmiiksi, niin jospa se keino nytkin auttaisi. Varmuuden vuoksi kysäsi Pekka jo edeltä päin...