Tyttö olisi mennyt nuuskimaan noita pienempiä, mutta ne piipittivät pakoon... Ilman ivasillaan ajeli Tyttö koko katrasta vähän matkaa edellään, sitte palasi emon luo niskojaan nakellen ja sääriään siristellen. Alkoi sitten maasta haukkiloida vihantaa nurmikkoa, kunnes rupesi väsyttämään ja täytyi painautua nukkumaan pensaan juurelle päiväpaisteeseen.
Hetken perästä kun heräsi, huomasi olevansa yksinään... Sukkelasti hän kavahti seisalleen, mutta emoa ei vaan näkynyt mistään! Kiivaasti kävi siinä hevon sydän tykyttämään...
Ja pensaan takaa kuului karkea, mutta niin lepeä ja lohduttava ääni vastaan:
Sieltäpäs se löytyikin emo! Tyttö pinkasi luo, pisti päänsä emon mahan alle ja alkoi sieltä etsiä niitä pieniä nahkanipukoita.
Parin päivän perästä otettiin emo taas suitsiin ja alettiin taluttaa, Tyttö sai pinkaista perästä. Iällä kertaa se emo pantiin rautaisen rakkineen eteen, jota kuuluivat auraksi sanovan. Kaksijalkainen painoi tuota laitosta maan sisään ja emon täytyi vetää edes ja takaisin melkein samaa jälkeä. Tyttö pinkasi perässä.
Rupesi siitä viimein väsyttämään ja tyttö painui pitkäkseen pellon pientarelle... Tuokion nukuttuaan kun heräsi, niin emo oli taas kadonnut. Eikä se nyt ainakaan ollut pensaan takana piilossa, kun oli pitkän matkaa aukeaa joka puolella... Tyttö läksi pinkasemaan pitkin vaon vartta ylös vastamäkeen ja sieltä se vielä emo kumminkin löytyi mäen takaa. Teki mieli taas emon mahanahkaa kaivella, mutta emo ei seisattunut niinkuin muulloin... Kovin nyrpeäksi kävi Tytön mieli, kun luuli emon jo suuttuneen... pieni hepo ei tiennyt, että rakkauden on toisinaan väistyttävä velvollisuuksien tieltä.
Viimein päättyi kesä syksyyn siinä eteenpäin elellessä. Syksyllä pantiin emo tallissa kiini pilttuusensa ja Tyttö salvattiin pieneen karsinaan. Silloin ei saanut ensinkään emon mahanahkaa nypelöidä ja oli tyydyttävä kuiviin heinän hapeneihin vihannan nurmen sijasta. Laskettiin sitä toisinaan ulkonakin käymään, mutta vihanta maa oli muuttunut aivan valkoiseksi ja vilu kummasti karmasi ruumista... Hypähteli se Tyttö kumminkin yläpystyä iloissaan, kun oli taasen päässyt vapauteen...
Tuli siihen talon pieni poikakin ja rapisteli tytön edessä käsiään... Tyttö nousi myöskin kahdelle jalalle ja olisi kietaissut kätensä pojan kaulaan, mutta se ennätti pois kimmahtaa...